24/03/2018
Luokkaan on saapunut uusi vieras, Ykkönen. Miten opettaja ja oppilaat ottavat mielenkiintoisen kaverin vastaan?
Tällä viikolla ekaluokkalaisilla oli kummallinen oppitunti. Opettaja pyysi oppilaita matolle kuuntelemaan satua. Vaikka oli matikantunti! Oppitunnilla oli vieraskin, mutta se ei ihan heti uskaltanut tulla esille.
Oppilaat kuuntelivat satua Ykkösestä, violetista noomista, jota ahdistivat aika monet asiat. Sitä pelotti aivan kaikki – oma varjo, ulos meneminen, toisten tapaaminen ja se, että puhuu liikaa. Sekä se, että ei puhu tarpeeksi! Lisäksi, kun pitäisi sanoa jotain, mutta ei saa sanaa suusta – se vasta ahdistaakin!
Matematiikkaan (ja koulunkäyntiin) liittyy paljon tunteita, joiden sanoittamista olemme harjoitelleet oppilaiden kanssa. Tälläkin kertaa Ykkösen ahdistus löysi myötätuntoisia kannustajia:
”Kannattaisi yrittää, ei haittaa vaikka mokaisi!”.
Ekaluokkalaisilta tuli paljon rohkeita ajatuksia: ”Mitä jos sanoo jotain ihan hassua? Se varmasti nolostuttaisi, eikä tekisi enää mieli sanoa mitään.” Kun huomaa, että kaikkia välillä jännittää, se vähän helpottaa. Tarinasta voimaantuneina oppilaat halusivat myös huolehtia uudesta ystävästä: Ykkönen sai koulupäivän aikana kuulosuojaimet, jotta kovat äänet eivät haittaisi sitä.
Noomit ja DragonBoxin materiaalit ovat olleet kokeilussa ykkösluokassamme. Ensi vuoden ykkösten opettaja on ollut mukana matikantunneilla katsomassa, miten ekaluokkalaiset ottavat noomit vastaan. Oppilaat ovat odottaneet innolla noomien satuja ja matikkakeskusteluja tarinoiden sekä kuvien ympärillä. Tänä lukuvuonna olemme jo käyttäneet paljon aikaa matikkakeskusteluihin ja onkin ollut mukava huomata, kun oppilas rohkenee sanoittaa ajatuksiaan yhteisessä keskustelussa.
Vaikka aina ei oikeita käsitteitä olisikaan käytössä, ekaluokkalaisista on tullut taitavia puhumaan omista strategioistaan ja oivalluksistaan käyttäen omaa kieltään.
Tälläkin kertaa monella oli hoksottimet käytössä: oppilailla oli muutamia erilaisia teorioita noomien silmien lukumäärän muodostumisesta ja yksi niistä osoittautuikin lopulta oikeaksi. Ja tietysti Kakkosen tarinassa Kasi oli eniten hädissään Kakkosen katoamisesta – nehän ovat sydänystäviä, siis sydänparit.
Värisauvat ovat meille tuttu väline, joita olemme käyttäneet oppilaiden kanssa. Ne ovat olleet heille mieluinen oppimistyökalu, mutta noomisauvat ovat saaneet oppilaat innostumaan välineiden käytöstä vielä enemmän. Ne ovat olleet käytössä lukualueen 0-20 laskujen rakentelussa sekä kympin ylityksen havainnollistamisessa. Noomipiirrustukset ovat olleet erityisen suosittuja ja käsityöksi on jo toivottu noomien ompelua. Tietysti muutama haluaa tehdä Kymppinoomin. Siihen tosin tarvitaan aika monta pykäpistoa.
Tarinoiden ja sauvojen jälkeen saimme loppuviikosta kokeiltua myös materiaaliin kuuluvaa matikkasovellusta. Kun olemme tutkineet uutta matikkalaboratoriota yhdessä ensimmäistä kertaa, oppilaat saavat tutkia sitä sen jälkeen vapaasti. Pienet tutkijat saivat nopeasti kiinni, miten ohjelman eri osat toimivat.
Erityisen mielenkiintoista oli kurkistaa noomien sisään.
Silmien lukumäärä auttoi muistamaan noomin luvun, mutta sisälle kurkistamalla pystyi myös laskemaan ykköset vahvistaen lukukäsitteen pohjustusta. Pohdimme ääneen kuinka monta ykkösnoomia mahtuu portaisiin? Noomien uudelleenjärjestäminen kymppipareittain oli myös kannattava strategia. Vain Vitonen jäi tällä kertaa ilman paria.
Seuraavaksi tutustumme Kolmoseen. Ihana kollegani on jo ommellut sen ja Nelosen meille valmiiksi sekä hakenut harmaan pörrökankaan Vitosta varten!
