Opettajan opas vuorovaikutukselliseen matematiikkaan

Oppilaiden positiivinen asenne matematiikkaa kohtaan on tipahtanut korkealta 71%:sta alas 48%:iin 4.-5.luokkalaisten keskuudessa kansainvälisen tutkimuksen mukaan. Varhaisen kasvuvaiheen matemaattiset taidot ovat paras indikaattori osoittamaan tulevaa koulumenestystä. Miten voimme vaikuttaa hyvän matemaattisen ymmärryksen kehitystä ja samalla säilyttää positiivisen asenteen sitä kohtaan?

 

Luo matematiikasta sosiaalista

Washingtonin yliopiston tutkijat ovat todenneet, että sosiaalisuus lisää sitoutumista ja motivaatiota matemaattisten tehtävien ratkaisun äärellä. Stanfordin yliopisto on saanut vastaavasti tuloksia tutkimuksissaan, jossa ryhmätyöskentelyllä on todettu olevan suuri vaikutus motivaatioon.

Oppilaiden mielestä ryhmätyöskentely on myös hauskaa. Yhdistelmä tuottaa hyödyllisen tilanteen luokkaan, kun korkea motivaatio ja miellyttävä työskentelymuoto saadaan valjastettua oppimiseen. Tuloksista huolimatta esimerksiksi 80% amerikkalaisista 8. luokkalaisista työskentelee matematiikan tunneilla vietetystä ajastaan yksin.

Pääsyynä edellä mainittuun tilanteeseen on tasapainottoman ryhmätyöskentelyn riski. Voimme kuitenkin vaikuttaa tähän pedagogisella mallilla, jossa takaat oppilaillesi onnistuneen ryhmätyötilanteen monitasoisen ohjeistamisen avulla.

Ennen kuin menemme sen yksityiskohtien pariin, vastataan ensin kysymykseen:

Miksi ryhmätyöskentely?

Ryhmätyö voi auttaa lapsia puhumaan matematiikasta sekä tarjota tilaisuuden ymmärtää käsitteitä syvällisemmin yhteisen järkeilyn avulla, toteaa Washingtonin yliopiston tutkija Allison Master.

“Oppilaat ovat motivoituneita, kun he tuntevat olevansa osa ryhmää.”

Ryhmätyön merkitystä selvittäneeseen tutkimukseen osallistui 141 4-vuotiasta, jossa tutkijat valvoivat kahta aktiviteettia: matematiikkapeliä ja ongelmanratkaisupeliä. Toinen tehtävistä tuli suorittaa itsenäisesti ja toinen oli rakennettu ratkaistavaksi ryhmätyön avulla.

Jokaiselle tutkimusryhmälle oli määritelty oma värinsä. Kaikki rakenteet sisälsivät määriteltyä väriä. Esimerkiksi: vihreän ryhmän lapsilla oli vihreät paidat ja vihreä tehtävälaatikko. Seinällä oleva juliste havainnollisti kaikki ryhmään kuuluvat lapset värikoodattujen paitojen avulla. Tämän avulla heidät saatiin tuntemaan olevansa osa ryhmää.

Lapset, jotka osallistuivat tutkimukseen ilman yhteisiä ulkonäköön liittyviä ryhmäytymismerkkejä, eivät saaneet yhtymäkohtaa seinällä olleesta julisteesta t-paitaansa. Heidät saatiin tuntemaan itsensä yksilöllisiksi ja erillisiksi muusta ryhmästä. Tutkijat menivät kokeessa jopa niin pitkälle, että kävivät osoittamassa asian kohteille julisteen avulla.

Tulokset osoittivat, että jopa pienet lapset ovat motivoituneempia ja tehokkaampia työskennellessään "yhteisen hyvän eteen" kuin yksin. Motivaation ja oikein ratkaistujen tehtävien määrä oli korkeampi ryhmätyöhön osallistuneiden kesken. Tämän lisäksi, lapset arvioivat ryhmätyöskentelyn olleen paljon hauskempaa.

Myytti: Matematiikka on tylsää

Ryhmätyöskentely voi auttaa päihittämään tämän haitallisen ongelman. Sosiaalisten projektien lukuisat edut tukevat ja tuovat osansa korkeamman tason motivaation saavuttamiseen.

Ryhmillä on enemmän tietoa kuin yksilöillä. Jokainen lapsi tuo ryhmään mukanaan erilaisen näkökulman, taustan ja yksilölliset taitonsa. Ryhmän tietotaso kasvaa aina jokaisen yksilön kautta, koostui se sitten 4-vuotiaista tai yliopistotason opiskelijoista.

Kollektiiviset tehtävät inspiroivat luovuutta ja ajatuksia, luoden myös paremmat muistijäljet tiedonvaihdon avulla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että oppilaat sisäistävät tietoa paremmin ryhmätyötä vaativien projektien kautta.

Tämä sosiaalisen oppimisen malli omaa monia etuja - mutta emme voi sivuuttaa myöskään sen haittoja. Kuten olemme todenneet aiemmin, sen ongelmakohdat piilevät epätasa-arvoisuudessa. Yksi oppilaista saattaa olla ujo, kun taas toinen dominoi kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ryhmässä. Vaikka ujompi oppilas toisi paljon hyödyllistä tietoa mukanaan, he eivät välttämättä pysty jakamaan sitä tällaisessa tilanteessa. Sosiaalisesti vahvat oppilaat voivat olla taipuvaisia muokkaamaan “ryhmän mieltä”. Tämän lisäksi, jotkut saattavat luottaa liikaa muihin suorittaakseen tehtävän itse. Käytännössä ryhmätyöskentelyn haitat koostuvat siis vuorovaikutukseen liittyvästä epätasa-arvosta.


Mitä asialle voidaan tehdä?

Monitasoinen ohjeistaminen

Elizabeth Cohen ja Rachel Lotan ovat kollegoineen luoneet pedagogisen mallin, jonka avulla voimme lähestyä ryhmätöitä monitasoisen ohjeistamisen avulla. Tämä malli on johdettu 20 vuotta kestäneen laajan tutkimustyön kautta. Tavoitteena on luoda tasapuolinen oppimiskokemus kaikille oppilaille. Monitasoisen ohjeistasen kolme pääkomponenttia ovat:

1. Luo monipuolisesti eri taitoja haastava oppitunti

Työskentely yhteisen päämäärän eteen edistää korkeamman tason ajattelutaitojen kehittymistä. Ongelmanratkaisua vaatien tehtävien tulisi olla avoimia, jolloin oppilaat joutuvat työskentelemään keskenään tuloksen saavuttamiseksi.

Työskentelymuodon ytimessä on haastaa älyllisten taitojen laajaa skaalaa monipuolisesti, ennen lopputulokseen pääsemistä. Rooliensa kautta, erilaiset taustat ja kokemukset omaavat oppilaat tuovat uniikin ja tärkeän panoksensa ryhmän kokonaisuuteen. Tämän ansiosta, jokainen jäsen on valmis panostamaan enemmän, kun yksilöllisiä taitoja tarvitaan ratkaisun saavuttamiseksi.

Avoimen tehtävänannon ansiosta, vastausten löytäminen tutkivan otteen kautta aktivoituu, kun kollektiivinen ongelmanratkaisumalli vaatii jokaisen osallistuvaa otetta. Panostaminen on myös helppoa, kun työnjakoa on jaettu roolien avulla tasapainoisesti ryhmän jäsenten kesken. Tästä johtuen oppilailla on työskentelyyn vakaampi sitoutuminen ja valtava mielihyvä työskentelyn päätyttyä.

2. Harjoita oppilaat hallitsemaan ryhmätyötaitoja

Tarkennetun ryhmätyöohjeen avulla, jokainen oppilas saa tietyn roolin ryhmässä. Auttaja mahdollistaa toimivan kommunikaation ryhmän sisällä: hän pitää huolen, että jokainen ryhmässä on ymmärtänyt tehtävänannon sekä tarjoaa tilaisuuden kysymysten käsittelyyn. Kapteeni pitää huolen, että ryhmän fokus pysyy tehtävän suorittamisessa ja sanallistamisessa. Hän ohjaa tiimiä etenemään tehokkaasti, mutta positiivisessa hengessä; pitäen myös huolta, että jokaisen ajatukset tulevat huomioitua prosessin edetessä. Mahdollistaja pitää huolen, että tarvittavat resurssit ovat hankittuna. Hän huomioi fyysiset tehtävän suorittamiseen tarvittavat materiaalit sekä mahdollisen avuntarpeen opettajalta lisäkysymysten muodossa. Tarkkailija pitää yllä ja merkitsee ylös kaikki ryhmän sisällä nousseet kysymykset, ajatukset ja johtopäätökset. Hän myös valmistelee tämän pohjalta yhteenvedon esityksen muodossa, huomioiden, että jokainen ryhmän jäsen pystyy kertomaan ajatuksistaan sen avulla.

3. Rohkaise ratkaisukeskeiseen ongelmien kohtaamiseen

Opettajan tulisi tarkkailla ryhmiä ja pitää huolta, että työskentelyssä esiin nousevat ongelmatilanteet huomioidaan sekä ratkaistaan yhdessä. Kun oppilaat työskentelevät keskustellen, he oppivat samalla enemmän. Ujot ja tarkkaavaiset oppilaat saattavat olla arempia ottamaan osaa keskusteluun, mutta oppivat samalla yhteisessä tilanteessa.

Yritä aktivoida passiivisempia oppilaita mukaan osallistumaan, rohkaisten heitä jakamaan osaamistaan. Kun oppilas uskaltautuu toimimaan näin, muista antaa siitä positiivista palautetta! Arkojen yksilöiden huomaaminen ryhmistä voi vaatia opettajalta kohdennetumpaa seurantaa työskentelyn aikana.

Jo Boalerin mukaan:

“Pätevyyden valjastaminen on positiivista arviointia luokan oppilaiden kyvyistä. Se perustuu opettajan auktoriteetin voimaan; oppilaat luottavat helposti hänen näkemykseensä itsestään sekä muista. Roolien pätevyysvaatimusten myötä, oppilaan oman ajattelun lisäksi, ryhmän odotuksia ja näkemyksiä herätellään, kun pätevyyttä vaativat roolit määritellään yhdessä julkisesti. ”

Monitasoisen ohjeistamisen kautta opettajat voivat osoittaa oppilailleen, että jokainen yksilö tuo elintärkeän panoksensa tieto-taitonsa kautta ryhmään. Opettajan ohjaavan otteen kautta, työskentelyn lomassa esiin nousseet ongelmatilanteen päästään ratkaisemaan oppivan yhteisön lailla.

Luo puitteet vastuullisuuden kasvamiseen

Yhteenvetona, oppilaat oppivat myös ottamaan vastuuta muista ryhmään kuuluvista jäsenistä, opettamaan toisiaan ja auttamaan apua tarvitsevia. Tämä on tärkeä taito opettajalta sosiaalisesti sekä ammatillisesti – yhdistämällä keskeisten matemaattisten taitojen oppiminen, olennaisten sosiaalisten taitojen oppimisen kanssa, saadaan aikaiseksi valoisa tulevaisuus oppilaalle. Opettaja voi pyytää yhtä ryhmän jäsenistä esittelemään lopputuloksen tai arvioida yksilöllisen ryhmän jäsenen työnjäljen. Nämä eri vaihtoehdot motivoivat oppilaita tukemaan toistensa ymmärrystä ja panosta päämäärää kohti.

Toivomme, että olet saanut näkemyksen miten monitasoisen ohjeistamisen mallia voisi hyödyntää luokassa. Mikäli haluat asiasta lisätieto, paina tästä. DragonBoxilla, me uskomme hauskuuden ja osallistamisen voimaan oppimisen parissa. Lisää vinkkejä ja työkaluja voit saada täältä.


Hauskoja ja hyviä hetkiä oppimisen parissa!